Viikko sitten olin reissussa, mutta nyt vasta saan siitä jotain tännekin asti.

Aluksi oli sen verran väsy, ja muutenkin oli niin fiiliksissä ettei juttua olisi irronnutkaan...

Torstaina lähdin aamukoneella Helsinkiin, siellä piti ootella kolmisen tuntia että päästiin jatkamaan Ivaloon. Onneksi oli kavereita seurana, niin aika meni nopeasti :)

Lento meni hyvin, ja täytyy sanoa että nautin ihan joka hetkestä! En siis ollut aiemmin lentänyt, ja hiukka jänskätti mutta onneksi ihan turhaan :)  Oli ihan huippua katsella koneesta maisemia, niin utopistiselta maailma näytti korkealta ettei sitä tajunnut edes pelätä :)

Itse tapahtumaan olin ostanut yhteensä 10 ennakkolippua, joista yksi jäi käyttämättä kun ohjelmassa osui toinen elokuva samaan aikaan. Ostin vielä 3 lippua paikanpäältä, joten katsottavaa kyllä tuli ihan riittämiin ;)

Kyseessä oli siis Skabmagovat, alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Inarissa, JEI!

Aloitimmme torstain näytöksellä Arkistojen aarteita: Pyhä Henki Ylä-Lapin yllä

Alussa ollut dokumentti "Valoa vanhuksille" oli hyvä, se olisi voinut olla paljon pidempikin. Olisi ollut mukavaa kuulla lisää siitä, mitä nämä vanhukset itse ajattelivat taideprojektistaan.

Sitten nähtiin puolituntinen saamelaisesta joulukirkosta Utsjoella v. 1973, ja lopuksi saamelainen kesäjumalanpalvelus Inarista, vuodelta 1974. Täytyy kyllä myöntää, että jälkimmäinen oli ehtoollisineen melko pitkästyttävä ;) mutta lopulta siitä riitti puhetta vielä moneen kertaan ;D

Perjantain aloitin näytöksellä

Kanada I: Tarinoita Quebecistä

Wapikoni Mobilen värikäs paletti Quebecin alueen intiaani- ja inuiittiyhteisöistä.

Tähän kuului 15 erilaista lyhytelokuvaa ja musiikkivideota; herkkiä, hauskoja, mutta myös tummia sävyjä.

Wapikoni Mobile tekee tärkeää työtä alkuperäiskansojen nuorten parissa, ja tämän yhteistyön myötä nämäkin filmit ovat syntyneet.

Pienen paussin jälkeen kävin katsomassa

SAKK 1: Elämän aalloilla - Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjan lyhytelokuvia vuodelta 2009.

Kultaa roskiksessa oli mieleen jäänyt dokumentti Sammuttijärveltä Tampereelle muuttaneesta Sammeli Morottajasta, joka kerää pulloja ja näistä kertyneet rahat hän luovuttaa saamelaisen kielipesän hyväksi.

Koskettava oli dokumentti myös sormensa menettäneestä poromiehestä ja Birit-Kirstin tarina, kun hän menetti miehensä yllättäen. Pikku-Aslakan touhukas maailma oli iloinen ja hilpeä kuvaus touhukkaasta pojasta, ja Juha Feodoroffin arkielämää Sevettijärvellä kuvaava filmikin oli positiivinen juttu. Vielä katseltiin muisteluksia Vuomaselän poroaidalta ja animaatioelokuva Rivgu, joka oli aivan hulvaton :D

Tässä haastatellaan Ellen-Astri Lundbyä, joka oli tehnyt elokuvan omien juuriensa etsimisestä. "Yhtäkkiä saamelainen" kuului esityskokonaisuuteen Saame II: Takaisin pohjoiseen ja oli koskettava kuvaus siitä, kuinka Ellenin äiti oli halunnut unohtaa ja piilottaa saamelaiset juurensa, ja kuinka Ellen nyt lähti niitä etsimään. Äiti sairasti alzheimerin tautia, mutta tuntui kuitenkin ilahtuvan kuullessaan nuoruutensa saamelaista musiikkia.

Tätä ennen näytettiin "Autoni ja erään tytön laulu" -musiikkivideo :)

Tämän jälkeen oli vuorossa Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin Maan muisti. Tarina siitä mistä me olemme tänne pohjolan kolkkaan tulleet ja kuinka aikojen saatossa täällä olemme asuneet. Hyvin tuhti historiapläjäys. Sunnuntaina piti olla Lapsuin ja Lehmuskallion toinen elokuva, "Sukunsa viimeinen", jonka ensi-ilta oli tarkoitus olla Inarissa. He kuitenkin menevät Berliiniin, joten tämä näytös peruuntui.

Illalla oli vielä vuorossa Saamelaisia yössä, eli menimme Revontuliteatteriin katsomaan kuvia jotka heijastettiin lumesta muovatulle valkokankaalle. Istuimme lumesta tehdyssä teatterissa porontaljojen päällä.

Ensin näimme Sofia Jannokin hienon musiikkivideon - se tyttö osaa laulaa! Sitten oli vuorossa "Sydämen kieli", jossa nuori tyttö pohti tulevaisuuttaan poronhoidon ja kaupungissa asumisen välillä. "Henkinen suudelma" otti kantaa poikien väliseen rakkauteen, mikä on ollut tabu saamelaisessa kulttuurissa, ja viimeisenä nähtiin "Tyttö joka kadotti unelmansa".

Lauantaina ei ollut tarkoitus aluksi mennä aamunäytökseen, mutta onneksi tulin toisiin aatoksiin! Kanada III: Intiaaneja Hollywoodista kuulosti alkuun aika tylsältä, mutta sitten kuitenkin ostin siihen liput.
Aluksi nähtiin upea "Tungijug", kauniisti kuvattu tarina naisen muodonmuutoksesta. Sen jälkeen oli vuorossa "Reel Injun", joka oli lopulta koko viikonlopun mieleenpainuvin ja minusta ihan paras filmi.

Ohjaaja Neil Diamond.

"Reel Injun / Tosi inkkareita
Kanada, 2009, 75’
Cree-ohjaajan riemukas retki Hollywoodin unelmatehtaan intiaanikuvaan. Millaisena heidät nähtiin? Miten kuva matkalla muuttui? Miten kävi oikeiden intiaanien unelmapajan rattaissa? Haastateltavina mm. intiaaniaktiiveja ja -tutkijoita, Clint Eastwood, Jim Jarmusch sekä Sacheen Littlefeather, jonka Marlon Brando lähetti Oscar-gaalaan 1973 ilmoittamaan, että Brando kieltäytyy palkinnosta protestina intiaaniväestön kohtelusta. Ohjaaja paikalla.
Ohjaus: Neil Diamond
Tuotanto: Rezolution Pictures / National Filmboard of Canada
Kieli: englanti, teksti: suomi"

Tätä filmiä katsellessa tunteet vaihtelivat ihan vuoristorataa. Välillä naurettiin ihan kippurassa, välillä itketti ja välillä kauhistutti. Ohjaaja kertoi myöhemmin, että Reel Injun on mahdollisesti tulossa ainakin Tampereelle, jos ei tänä vuonna niin sitten ensi vuonna. Suosittelen ehdottomasti, jos aihe vähääkään kiinnostaa. Pitäkää siis filmi mielessä ja menkää katsomaan!

Tämän näytöksen jälkeen oli takki ihan tyhjä, mutta koska liput seuraavaan oli ostettu niin sinne siis! Kanada IV: Tarinoita Quebecista, osa 2 piti sisällään 8 lyhytelokuvaa, jotka olivat jälleen Wapikoni Mobilen tuotantoa Quebecin alueen intiaani- ja inuiittiyhteisöistä.

Näissä otettiin kantaa mm. pienten kielten katoamiseen, katseltiin kuinka perinteinen kesämuutto tapahtui kuten vuosisatojen ajan oli tehty. Nähtiin, miten nykyaika muuttaa alkuperäiskansojenkin elämää monin eri tavoin, nähtiin karua kuvausta siitä kuinka alkuperäiskansoja yritettiin sulauttaa osaksi valtakulttuuria ja kuinka lapset riistettiin vanhemmiltaan valkoisten kouluihin, missä heitä kiellettiin mm. puhumasta omaa kieltään. Nämä samat aiheet näyttivät toistuvan niin saamelaisten kuin intiaanienkin elämässä. Mutta vaikka aiheet olivat suurimmalta osaltaan jokseenkin karuja ja surullisia, niin lopuksi nähtiin sitten iloisempi musiikkivideo "Kick it now" :)

Paikalla oli Wapikoni Mobile -projektissa mukana oleva Manon Barbeau, sekä algonquinin kielellä ja ranskaksi räppäävä Samian. He kertoivat tästä tärkeästä projektista nuorten parissa meille tarkemmin.

Sitten täytyikin pitää huilitauko ennen illan näytöksiä. Seuraavana minulla oli vuorossa "Utsjoen Beckhamit" ensi-ilta.

Erittäin elämänmakuinen kuvaus Niilasta ja Annukasta, sekä heidän lapsistaan ja teräsmummo Kirsti Laitista, Niilan äidistä. Teräviä kannanottoja, upeita maisemia, arkipäivää, saamelaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja, hyvää mieltä, mitä kaikkea se sisälsikään!

Tämä näytös venähti sen verran pitkäksi, kun dokumentissa esiintyneitä sekä dokumentin ohjaajaa haastateltiin, että seuraavana omassa ohjelmassani ollut "Wimme" (dokumentti saamelaismuusikko Wimme Saaresta) revontuliteatterissa jäi näkemättä. Kyllähän se harmitti, mutta täytyi vain hyväksyä että kaikkialle ei voi ehtiä yhtä aikaa millään...

Välillä tietysti käytiin sitten syömässä ja herkuteltiinkin oikein kunnolla. Sitten topattiin vaatetta taas niin, että tarettiin istua revontuliteatterissa illan näytöksiä katsomassa.

Vuorossa oli "Intiaaneja yössä".

Ihan alkuun nautittiin musiikista, hip hoppia esitti meille kahden kappaleen verran Samian, ja voi että me tykättiin ja hypittiin ja pompittiin musiikin tahdissa!

Itse elokuvista jäi mieleen surullinen tarina Shi-Shi Etkosta, jolla oli muutaman päivän kuluttua edessä lähtö kotoaan sisäoppilaitokseen. Vanhemmat ja isoäiti muistuttivat häntä tätä ennen siitä kuka hän on, ja että juuriaan ei saa unohtaa.

Tämän jälkeen nähtiin miten voi käydä, kun on "Liivi pullollaan rahaa", Bolivialainen tarina.

Illan päätteeksi nähtiin animaatio vannetanssista ja musiikki oli niin mukaansa tempaavaa, että tottakai tanssittiin mekin mukana :)

Teatterista palattiin hotellille vanhojen, kauniisti valaistujen museorakennusten ohitse.

Sunnuntaille olin ostanut vain yhden lipun, juuri tuohon peruttuun Lapsuin ja Lehmuskallion näytökseen. Sen tilalla nähtiin kuitenkin Kanada VII: Vistas – Aboriginal Expressions (Panoraama: Alkuperäiskansat), "Kolmentoista Kanadan alkuperäiskansaohjaajan lähes sanatonta tulkintaa siitä, mitä ”kansa” heille merkitsee. Sarja edustaa alkuperäisväestön elokuvataidetta Vancouverin olympiakisojen kulttuuriohjelmassa helmikuussa 2010."

Parhaiten näistä jäi mieleen "Nappipeitto", jossa nähtiin upeaa käsityötaitoa kun kotilonkuorinapeista ommeltiin koristeita peittoon joka yhdistyi lopulta perinteiseen tanssiin. Samoin "Pikku-Ukkonen", tarina kivisestä kanootista, sekä "Wave a red flag" olivat niitä mistä tykkäsin. "Boxed in", "Ignition" ja "Carrying fire"  jäivät mieleen.

Lopuksi kävin katsomassa vielä Saame III: Premieren, jossa nähtiin humoristinen saamelainen supersankari, Čurte-Niillas :D

Sen jälkeen oli vuorossa Aslak Palton dokumentti Oula Näkkäläjärvestä. Tästä ei valitettavasti saamenkielen taidottomana paljoakaan ymmärtänyt, mutta mukavaa katseltavaa oli silti. Ja viimeisenä vuorossa oli "Märät säpikkäät", Kirste Aikion ja Suvi Westin hillitöntä ilakointia sisältänyt viihdejuttu :)

Lopulta oli aika lähteä kotiin. Turnausväsymys vaivasi, mutta olo oli onnellinen. Noissa fiiliksissä mentiinkin sitten monta päivää, ja seuraavaa reissua alkoi jo odottamaan kovasti. Vuosi siihen on aikaa, mutta väliin mahtuu muutakin mukavaa niin, että eiköhän se kestetä ;)

Vielä kiitokset aivan huipulle reissuseurueelle; Marialle, Maritalle, Tiinalle ja Tuirelle! Olette upeita!

Käyhän lukemassa, lehdessä on paljon upeita juttuja, kuvia ja videoita.

(Klikkaa kuvaa, niin pääset Outaan)

Outa = metsä

Tää tulee sit ajastettuna :)

Eli kun tää viesti pamahtaa eetteriin, niin istun lentokoneessa kohti Helsinki-Vantaata. Sinänsä hirvittää etukäteen, koska en ole ikuna päivänä ennen lentänyt - uskokaa tai älkää!

Helsingistä lähtee sit jatkolento Ivaloon, ja sieltä jatkamme vielä ystävien kanssa Inariin, jossa vietämme viikonlopun elokuvia katsellen. Reissussa ollaan naisporukalla, miehet jää kotivahdeiksi ;)

Skábmagovat, täältä tullaan :D

Maanantaina kokeilin pestä tunikan josko se ottais ja kutistuisi. En huomannut juur mitään eroa, vaikka laitoin puolvahingossa kuuteenkymppiin (ihan normiohjelma, vajaa pari tuntia kone sitä pesi) ja linkouksenkin täysille. Tunika ikäänkuin huopui pikkuisen, mutta koko pysyi suht samana. Nyt sitä taitaa olla jo ihan mahdotonta purkaakin, joten katsellaan vielä mitä sen kanssa teen...

Palmikkotakista näyttäisi tulevan passeli, vielä en ole kappaleita ehtiny yhdistää. Onnistuin jopa poimimaan pääntien reunasta kerrankin silmukat niin hyvin että jälki oli siistiä ja olin itsekin tyytyväinen :D

Lankakin lopulta riitti, vaikka ehdin jo hommata pari kerää varalle lisää. Teen takkia siitä grafiitinharmaasta ja huomasin että eri värierien kesken oli hirveitä eroja. Toisessa erässä harmaa oli melkein rusehtavaa, kun taas tuo omani on sinertävän sävyistä. Oli siinä työ löytää samaa sävyä (jota en nyt onneksi sitten tarvinnutkaan).

Napit vielä kun ehtisi hommata, niin pääsisi tekemään sit takin valmiiksi. Laitan napit ylhäältä alas, en tyydy kahteen. Voihan niitä sit napitella enemmän tai vähemmän, miten milloinkin tuntuu...Josko tuota jo illalla pääsisi kokeilemaan (kunhan ehtii saumat kursia kasaan). Pitäkää peukkuja, että on passeli!

Jos näyttää, että kuvat on miten sattuu (toivottavasti tekstiä ei ole hukassa) niin johtuu siitä, että olen suurimman osan linkittäny tänne Picturetrailista. Sitä ei kai olisi saanut sitten kuitenkaan tehdä, ja nyt sain tililleni viestin jossa vaadittiin siirtymään maksulliseksi käyttäjäksi, tai muuten kuvakansioni tuhotaan. Kumma kyllä, koski ainakin toistaiseksi vain sitä uusinta kansiota, toivottavasti ne muut pysyy tallessa...

Olenkin hiki hatussa siirtänyt kuvia tänne Vuodatuksen omaan albumiin ja sieltä sitten blogiteksteihin.

Jos huomaatte jossain vaiheessa jonkun kuvan puuttuvan kokonaan, niin vinkatkaa ihmeessä - koitan tonkia oikean kuvan arkistoista ja pistää paikalleen.

Ja jos teillä on vinkata jostakin hyvästä kuvapalvelusta, josta saa linkittää, niin otan vihjeet ilolla vastaan! Vuodatuksen tila kun kuitenkin on rajallinen.